Tässä yksi hyvä syy siihen, miksei naamakirjoissa ja kvaakuttimissa kannata huudella ihan kaikkia tietojaan ja tekemisiään.
Please rob me.com - Listing all those empty homes out there!
http://pleaserobme.com/
maanantai 8. maaliskuuta 2010
torstai 7. tammikuuta 2010
Kun koosta tulee ongelma
Tilasimme syksyllä yrityksellemme työkalut Delliltä ja saimme kaupanpäälle Vista -käyttöjärjestelmän vaivoiksemme. Positiivinen yllätys tosin oli, että saisimme päivittää naurettavalla parinkymmenen euron hinnalla Vistan uuteen Windows 7:aan, kunhan se vain ilmestyisi. Kävinpä samoin tein rekisteröitymässä Dellin/Windowsin sivuille, josta sitten minulle tuo uusi ohjelmisto lähetettäisiin, kunhan Gates ehtisi niitä tarpeeksi nyrkkipajassaan poltella.
Tämä kaikki tapahtui siis syksyllä armonvuonna 2009. Nyt on tammikuu 2010. Arvatkaapa millä ohjelmistolla aiheutan itselleni edelleen vatsahaavaa ja harvennan hiuksia? Kyllä, Vistalla.
Aloitin siis selvitystyön, missä avaimeni parempaan työelämään viipyivät. Soitin ensin Dellille, siellä oltiin pahoillaan ja ihmeteltiin tilannetta. Lisäksi todettiin, että se ei itse asiassa ole Dellin juttu, vaan Microsoftin pitäisi hoitaa ne. Loogista, heidän ohjelmansahan se oli.
Sitten otin yhteyden Microsoftiin. Noin 10 minuutin automaattipuhelinmatrixissa seikkailun jälkeen tavoitin oikean ihmisen. Hän sanoi, että harmi ja totesi ettei tämä ole Microsoftin asia. Luultavimmin kuulemma joku ”kolmas osapuoli” hoitaa näitä Dellin ja Microsoftin välillä. Hmm? Kukas se on? Neuvottiin kääntymään Dellin puoleen.
Ystävällisesti soittelin jälleen Dellin tädeille ja taas oltiin kummissaan. Sitten tuli edistystä: ID-tagini näkyi Microsoftin järjestelmissä ja että olin tosiaan yrittänyt tilata tuon uuden ohjelmiston. (Luojan kiitos, olinkin jo alkanut epäillä mielenterveyttäni!) Tämä siis näkyi Dellin kautta Microsoftin järjestelmistä, muttei suoraan Microsoftilta heidän omista järjestelmistään?
Todettiin, että virhe oli tapahtunut: tuote on tilattu, muttei se ole mennyt eteenpäin. Voi voi . Tehdään uusi tilaus, paitsi että verkosta se ei onnistu koska Microsoftin järjestelmän mukaan se on jo tilattu ja Dellin kautta sitä ei voitu minulle tilata. Mitäs sitten? Jatkuu seuraavassa numerossa!
Olenko ainoa, joka asioi mielummin pienen organisaation kanssa? Ihan arkipäiväiset jutut, kuten ihmisten tavoittaminen ja oikeille ihmisille asioiden vienti on yleisesti pienissä organisaatioissa valovuoden verran yksinkertaisempaa. Kilpailuetuhaaste suurille organisaatioille: pystyisittekö yksinkertaistamaan tiedonkulkua niin, ettei maksavan asiakkaan tarvitsisi turhautua joka yhteydenotolla?
Tämä kaikki tapahtui siis syksyllä armonvuonna 2009. Nyt on tammikuu 2010. Arvatkaapa millä ohjelmistolla aiheutan itselleni edelleen vatsahaavaa ja harvennan hiuksia? Kyllä, Vistalla.
Aloitin siis selvitystyön, missä avaimeni parempaan työelämään viipyivät. Soitin ensin Dellille, siellä oltiin pahoillaan ja ihmeteltiin tilannetta. Lisäksi todettiin, että se ei itse asiassa ole Dellin juttu, vaan Microsoftin pitäisi hoitaa ne. Loogista, heidän ohjelmansahan se oli.
Sitten otin yhteyden Microsoftiin. Noin 10 minuutin automaattipuhelinmatrixissa seikkailun jälkeen tavoitin oikean ihmisen. Hän sanoi, että harmi ja totesi ettei tämä ole Microsoftin asia. Luultavimmin kuulemma joku ”kolmas osapuoli” hoitaa näitä Dellin ja Microsoftin välillä. Hmm? Kukas se on? Neuvottiin kääntymään Dellin puoleen.
Ystävällisesti soittelin jälleen Dellin tädeille ja taas oltiin kummissaan. Sitten tuli edistystä: ID-tagini näkyi Microsoftin järjestelmissä ja että olin tosiaan yrittänyt tilata tuon uuden ohjelmiston. (Luojan kiitos, olinkin jo alkanut epäillä mielenterveyttäni!) Tämä siis näkyi Dellin kautta Microsoftin järjestelmistä, muttei suoraan Microsoftilta heidän omista järjestelmistään?
Todettiin, että virhe oli tapahtunut: tuote on tilattu, muttei se ole mennyt eteenpäin. Voi voi . Tehdään uusi tilaus, paitsi että verkosta se ei onnistu koska Microsoftin järjestelmän mukaan se on jo tilattu ja Dellin kautta sitä ei voitu minulle tilata. Mitäs sitten? Jatkuu seuraavassa numerossa!
Olenko ainoa, joka asioi mielummin pienen organisaation kanssa? Ihan arkipäiväiset jutut, kuten ihmisten tavoittaminen ja oikeille ihmisille asioiden vienti on yleisesti pienissä organisaatioissa valovuoden verran yksinkertaisempaa. Kilpailuetuhaaste suurille organisaatioille: pystyisittekö yksinkertaistamaan tiedonkulkua niin, ettei maksavan asiakkaan tarvitsisi turhautua joka yhteydenotolla?
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Virtasen Lost-efekti
Muistatteko kun Nelonen alkoi esittää Lost – sarjaa? Hypetys sen ympärillä saavutti infernaalisen tason ja kaikkein upeinta tässä kaikessa oli se, että sarjan ensimmäinen kausi olikin varsin koukuttava ja kutkuttava. Voisi jopa sanoa, että parempi kuin ennakkokohussa annettiin olettaa. Harvinaisuus siis.
Mitenkäs sitten toinen kausi, saatikka kolmas. Sarja sukelsi kuin lyijytäytteinen kumiankka ja moni ensimmäiseen kauteen pahasti koukuttunut katsoja mietti, miksi tuhlaan tähän aikaani? Itse lopetin katsomisen kolmannen kauden alkupuolella.
Miten Virtanen tähän liittyy? Ajatus nk. Lost – efektistä hiipi vaarallisesti mieleen nähdessäni DNA:n Virtanen bändillä varustetusta mainoksesta luultavasti sadannen muunnoksen. Aluksi pidin kampanjaa nerokkaana ja siihen yhdistetty oheismateriaali aidon keikkabussin ja bändipaitojen muodossa teki kampanjasta väkisinkin jotenkin fanitettavan. Hyvän mainosvideon lisäksi bändin kipale kuulosti hyvältä.
Tosin noin puolisen vuotta kampanjan lanseerauksesta kappalekin on alkanut tökkimään. Samojen teemojen ympärillä pyörivät printti- ja tv – mainokset ovat uutuudenviehätyksen jälkeen ruvenneet pikemminkin ärsyttämään. Edes aina yhtä viihdyttävä Andy ei enää onnistu pelastamaan ylipitkäksi venähtänyttä kampanjaa.
Olisiko Virtanen bändi aika vetää telakalle ja tunnustaa, ettei mainosbändin ura voi kestää yhtä pitkään kuin Sinatran? Lostin täydellinen koukku kesti kauden. Virtasen pari kuukautta. Tulisiko mainostajien ottaa oppia huippu-urheilijoista, jotka usein pyrkivät lopettamaan huipulta? Tällöin ihmiset muistaisivat vain hyvät asiat ja pienoinen kaipuu hyvää juttua kohtaan auttaisi klassikoksi muodostumisessa.
Mitenkäs sitten toinen kausi, saatikka kolmas. Sarja sukelsi kuin lyijytäytteinen kumiankka ja moni ensimmäiseen kauteen pahasti koukuttunut katsoja mietti, miksi tuhlaan tähän aikaani? Itse lopetin katsomisen kolmannen kauden alkupuolella.
Miten Virtanen tähän liittyy? Ajatus nk. Lost – efektistä hiipi vaarallisesti mieleen nähdessäni DNA:n Virtanen bändillä varustetusta mainoksesta luultavasti sadannen muunnoksen. Aluksi pidin kampanjaa nerokkaana ja siihen yhdistetty oheismateriaali aidon keikkabussin ja bändipaitojen muodossa teki kampanjasta väkisinkin jotenkin fanitettavan. Hyvän mainosvideon lisäksi bändin kipale kuulosti hyvältä.
Tosin noin puolisen vuotta kampanjan lanseerauksesta kappalekin on alkanut tökkimään. Samojen teemojen ympärillä pyörivät printti- ja tv – mainokset ovat uutuudenviehätyksen jälkeen ruvenneet pikemminkin ärsyttämään. Edes aina yhtä viihdyttävä Andy ei enää onnistu pelastamaan ylipitkäksi venähtänyttä kampanjaa.
Olisiko Virtanen bändi aika vetää telakalle ja tunnustaa, ettei mainosbändin ura voi kestää yhtä pitkään kuin Sinatran? Lostin täydellinen koukku kesti kauden. Virtasen pari kuukautta. Tulisiko mainostajien ottaa oppia huippu-urheilijoista, jotka usein pyrkivät lopettamaan huipulta? Tällöin ihmiset muistaisivat vain hyvät asiat ja pienoinen kaipuu hyvää juttua kohtaan auttaisi klassikoksi muodostumisessa.
maanantai 14. joulukuuta 2009
Saako myyjän puolesta tuntea myötähäpeää?
Menestyvän myyjän perusominaisuuksiin kuuluu asiaansa uskominen, myi sitten vettä kaivoon tai hiekkaa Saharaan. Mutta uskokaan ei riitä, jos myytävä tuote on yksinkertaisesti onneton.
Jonkin aikaa sitten minulle soitti myyjä ja tarjosi loistavaa palvelua: mullistava palvelu näyttäisi yrityksemme kaikkien tavallisten ihmisten autonavigaattoreissa ja ohjaisi kaikki eksyneet meille tuhlaamaan rahansa. Mainiota. Ja kaikki tämä alle 200€ plus Alv.
Mutta mikä oli tuotteen ongelma?
Ensinnäkin, sen että eksynyt asiakkaamme saisi paikkatiedot navigaattoriinsa, hänen piti vain mennä kyseisen lafkan verkkosivuille, liittää navigaattori USB-piuhalla tietokoneeseensa ja ladata tämä markkinointiviestejä sisältävä päivitys navigaattoriinsa.
Helppoa kuin hengittäminen. Paitsi että kenellä on aikaa tai viitsimystä tehdä tätä? Ainakaan säännöllisesti niin, että joka viikko päivittyisi kivasti jokainen Suomen nakkikioski omaan reittioppaaseen.
Lisäksi, yrityksemme sijaitsee Helsingin keskustassa kivijalkatoimitiloissa, joihin muutoinkin yksityisauton kanssa vaatii gandhimaisia hermoja päästä lähelle. Loistavaa, siis lähes täydellinen palvelu meille.
En kuitenkaan tyrmää yritteliästä myyjää vielä täysin, vaan kysyn kuinka moni kuluttaja tämän palvelun on tähän mennessä ladannut TomTomiinsa. Hän ei tiedä. Tietääkö hän minkä alan yritys olemme ja missä sijaitsemme? Ei, nimen tiesi. Tosin lausui senkin väärin.
Tämän episodin jälkeen tunsin myötähäpeää myyjän puolesta, enkä tiedä oliko se oikeutettua, hänhän teki vain työtään?
Ps. Hyvä kirjoitus myynnistä ja tuotteeseensa uskomisesta Jari Parantaisen Pölli tästä –blogissa!
Jonkin aikaa sitten minulle soitti myyjä ja tarjosi loistavaa palvelua: mullistava palvelu näyttäisi yrityksemme kaikkien tavallisten ihmisten autonavigaattoreissa ja ohjaisi kaikki eksyneet meille tuhlaamaan rahansa. Mainiota. Ja kaikki tämä alle 200€ plus Alv.
Mutta mikä oli tuotteen ongelma?
Ensinnäkin, sen että eksynyt asiakkaamme saisi paikkatiedot navigaattoriinsa, hänen piti vain mennä kyseisen lafkan verkkosivuille, liittää navigaattori USB-piuhalla tietokoneeseensa ja ladata tämä markkinointiviestejä sisältävä päivitys navigaattoriinsa.
Helppoa kuin hengittäminen. Paitsi että kenellä on aikaa tai viitsimystä tehdä tätä? Ainakaan säännöllisesti niin, että joka viikko päivittyisi kivasti jokainen Suomen nakkikioski omaan reittioppaaseen.
Lisäksi, yrityksemme sijaitsee Helsingin keskustassa kivijalkatoimitiloissa, joihin muutoinkin yksityisauton kanssa vaatii gandhimaisia hermoja päästä lähelle. Loistavaa, siis lähes täydellinen palvelu meille.
En kuitenkaan tyrmää yritteliästä myyjää vielä täysin, vaan kysyn kuinka moni kuluttaja tämän palvelun on tähän mennessä ladannut TomTomiinsa. Hän ei tiedä. Tietääkö hän minkä alan yritys olemme ja missä sijaitsemme? Ei, nimen tiesi. Tosin lausui senkin väärin.
Tämän episodin jälkeen tunsin myötähäpeää myyjän puolesta, enkä tiedä oliko se oikeutettua, hänhän teki vain työtään?
Ps. Hyvä kirjoitus myynnistä ja tuotteeseensa uskomisesta Jari Parantaisen Pölli tästä –blogissa!
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Erottautumista ja etua vertailulla
Vihdoinkin näin jotain, mitä olin jo kauan odottanut Suomen mainostelevisioihin: kunnolla provokatiivisen vertailevan mainoksen!
Kukapa muu kuin Verkkokauppa.com oli tämänkin takana: Canonin digijärkkärin mainos, jossa ensimmäisenä Expertin hinta ja pienellä viiveellä Verkkokauppa.comin hinta, joissa muistaakseni eroa yli 100€. Mainoksen perusideana oli kysymys; "ryöstetäänkö sinuakin kodinelektroniikkakaupassa?"
Tämä veto tuli vain muutamaa kuukautta sen jälkeen, kun uutisoitiin yhdysvaltalaisesta Calvin Goszista, joka kauppasi eBayssa nimeään 5000$:lla. Tämän huutokaupan perusteella kaverin etunimi tulee olemaan Verkkokauppa ja sukunimi kaiketi vielä Gosz, tai .Com, tiedä häntä. Verkkokauppa.comilta loistava julkisuuskikka ja hyviä mediaosumia loppupeleissä mitättömällä panostuksella.
Verkkokaupan oppikirjamainen vertaileva televisiomainos oli ilahduttava pelinavaus. Tämän lajityypin mainokset ovat olleet sallittuja ainakin vuodesta 1997, jolloin EU ohjasi direktiivillään jäsenmaiden lainsäädäntöä koskien markkinointiviestintää. Siltikin, tätä yleisesti mm. Yhdysvalloissa käytettävää mainonnan muotoa en ole Suomessa näin konkreettisesti nähnyt. Tulee väkisinkin mieleen tuo aiemmin SATSin kohdalla mainittu pelinavaus: kun tekee jotain ensimmäisenä mieleenjäävästi, ovat muut väkisinkin vain seuraajia.
Ps. Mainio esimerkki vertailevasta mainoksesta tästä!
Kukapa muu kuin Verkkokauppa.com oli tämänkin takana: Canonin digijärkkärin mainos, jossa ensimmäisenä Expertin hinta ja pienellä viiveellä Verkkokauppa.comin hinta, joissa muistaakseni eroa yli 100€. Mainoksen perusideana oli kysymys; "ryöstetäänkö sinuakin kodinelektroniikkakaupassa?"
Tämä veto tuli vain muutamaa kuukautta sen jälkeen, kun uutisoitiin yhdysvaltalaisesta Calvin Goszista, joka kauppasi eBayssa nimeään 5000$:lla. Tämän huutokaupan perusteella kaverin etunimi tulee olemaan Verkkokauppa ja sukunimi kaiketi vielä Gosz, tai .Com, tiedä häntä. Verkkokauppa.comilta loistava julkisuuskikka ja hyviä mediaosumia loppupeleissä mitättömällä panostuksella.
Verkkokaupan oppikirjamainen vertaileva televisiomainos oli ilahduttava pelinavaus. Tämän lajityypin mainokset ovat olleet sallittuja ainakin vuodesta 1997, jolloin EU ohjasi direktiivillään jäsenmaiden lainsäädäntöä koskien markkinointiviestintää. Siltikin, tätä yleisesti mm. Yhdysvalloissa käytettävää mainonnan muotoa en ole Suomessa näin konkreettisesti nähnyt. Tulee väkisinkin mieleen tuo aiemmin SATSin kohdalla mainittu pelinavaus: kun tekee jotain ensimmäisenä mieleenjäävästi, ovat muut väkisinkin vain seuraajia.
Ps. Mainio esimerkki vertailevasta mainoksesta tästä!
tiistai 24. marraskuuta 2009
Bussit siivillä
Ensin Ryanair helpotti suomalaisten Lontooseen matkaamista halvoilla lipuilla Tampereelta. Tätä seurasi easyJet, joka suihkii epäinhimillisiin aikoihin Helsinki-Vantaalta Lontoon Gatwickiin, mutta hintataso on oikeiden matkustusaikojen sopiessa jopa naurettavan huokea. Tänään easyJet julkisti aloittavansa kaksi uutta reittiä Seutulasta; Pariisi ja Manchester. Ja mikä mukavinta, liput alkaen alle 30€/suunta.
Luin taannoin easyJetin toimarin haastattelua, jossa hän ihmetteli Euroopan lyhyiden reittilentojen lippujen hintoja ja totesi lentokoneiden loppupeleissä olevan kuitenkin vain busseja siivillä.
Mitkä ovat halvan easyJetin ja esimerkiksi Finnairin erot? EasyJet lentää lyhyitä Euroopan sisäisiä lentoja, Finnair lentää kaikkia kaukoreiteistä kotimaan lentoihin. EasyJetin lippuihin ei sisälly ylimääräisiä palveluita, kaikki muu kuin ilmaanpääsy maksaa. Lisäksi kenttäpalvelut ovat internetissä. Finnair sen sijaan sisällyttää kaiken lentolippuun: tarjoilu, kenttäpalvelut sekä pakaasit kuuluvat hintaan.
Toisaalta Finnairin kustannusrakenne on raskas ja se tuottaa sen mukaisesti tappiota. EasyJet sen sijaan oli vuonna 2008 yksi harvoista lentoyhtiöistä joka tuotti voittoa. Puolet Finnairin tuloista tulee nykyään Aasian reiteiltä ja ne kasvoivat nopeasti ennen surullisen kuuluisan talouskriisin vaikutusta.
Mikä ero on matkustaessa Helsingistä junalla Tikkurilaan tai Kittilään? Lähi-junassa saat hädin tuskin istumapaikkaa, muttei se haittaa sillä matka on lyhyt. Kittilään matkattaessa ei kukaan joudu seisomapaikoille, parhaimillaan matkan viettää makuuvaunussa ja ravintolavaunu palvelee.
Tämä pistää miettimään kuuluisaa fraasia, että yrityksen tulisi keskittyä ydinosaamiseensa. Finnairin täyden palvelun paketin kanssa pitkänmatkan lentoihin ja easyJetin lyhyihin reitteihin riisutulla palvelumallilla.
Oletko erimieltä?
Luin taannoin easyJetin toimarin haastattelua, jossa hän ihmetteli Euroopan lyhyiden reittilentojen lippujen hintoja ja totesi lentokoneiden loppupeleissä olevan kuitenkin vain busseja siivillä.
Mitkä ovat halvan easyJetin ja esimerkiksi Finnairin erot? EasyJet lentää lyhyitä Euroopan sisäisiä lentoja, Finnair lentää kaikkia kaukoreiteistä kotimaan lentoihin. EasyJetin lippuihin ei sisälly ylimääräisiä palveluita, kaikki muu kuin ilmaanpääsy maksaa. Lisäksi kenttäpalvelut ovat internetissä. Finnair sen sijaan sisällyttää kaiken lentolippuun: tarjoilu, kenttäpalvelut sekä pakaasit kuuluvat hintaan.
Toisaalta Finnairin kustannusrakenne on raskas ja se tuottaa sen mukaisesti tappiota. EasyJet sen sijaan oli vuonna 2008 yksi harvoista lentoyhtiöistä joka tuotti voittoa. Puolet Finnairin tuloista tulee nykyään Aasian reiteiltä ja ne kasvoivat nopeasti ennen surullisen kuuluisan talouskriisin vaikutusta.
Mikä ero on matkustaessa Helsingistä junalla Tikkurilaan tai Kittilään? Lähi-junassa saat hädin tuskin istumapaikkaa, muttei se haittaa sillä matka on lyhyt. Kittilään matkattaessa ei kukaan joudu seisomapaikoille, parhaimillaan matkan viettää makuuvaunussa ja ravintolavaunu palvelee.
Tämä pistää miettimään kuuluisaa fraasia, että yrityksen tulisi keskittyä ydinosaamiseensa. Finnairin täyden palvelun paketin kanssa pitkänmatkan lentoihin ja easyJetin lyhyihin reitteihin riisutulla palvelumallilla.
Oletko erimieltä?
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Maabrändin toteutus
Seurasin Americo Mateuksen, lissabonilaisen mainostoimistoyrittäjän ja yliopiston opettajan, luentoa parisen viikkoa sitten. Mateuksen Portugalissa pyörittämä mainostoimisto on erikoistunut brändeihin, niiden luontiin ja niiden vaikutusten tutkimiseen.
Luento käsitteli yleisesti brändin vaikutusta sekä millaisia mielikuvia mainoksilla pyritään ja onnistutaan luomaan. Esimerkit olivat käsikirjamaisia, eri cola-juomamerkkien mainoksia ja yleisesti mielikuvamainoksia.
Tärkeimpänä mieleen kuitenkin jäi keskustelu maabrändin luonnista. Ajankohtainen aihe Suomessakin. Esimerkiksi otettiin Uuden-Seelannin muutamia vuosia sitten toteuttama 100% pure New Zealand -kampanja. Tämä kampanja on malliesimerkki hyvästä ideasta, jossa tuodaan esille koko rikas luonto, mahdollisuudet ja leikitellään ajatuksella maapallon nuorimmasta maasta. Lisäksi toteutus toimii, totea vaikka itse:
Luento käsitteli yleisesti brändin vaikutusta sekä millaisia mielikuvia mainoksilla pyritään ja onnistutaan luomaan. Esimerkit olivat käsikirjamaisia, eri cola-juomamerkkien mainoksia ja yleisesti mielikuvamainoksia.
Tärkeimpänä mieleen kuitenkin jäi keskustelu maabrändin luonnista. Ajankohtainen aihe Suomessakin. Esimerkiksi otettiin Uuden-Seelannin muutamia vuosia sitten toteuttama 100% pure New Zealand -kampanja. Tämä kampanja on malliesimerkki hyvästä ideasta, jossa tuodaan esille koko rikas luonto, mahdollisuudet ja leikitellään ajatuksella maapallon nuorimmasta maasta. Lisäksi toteutus toimii, totea vaikka itse:
http://www.youtube.com/watch?v=9sEZ-wdFegU
Tämä parin minuutin pätkä on vain yksi mainosvideoiden sarjasta, suosittelen muidenkin katsomista. Tosin saattavat näin marraskuun pimeydessä nostattaa h1n1:stä riippumattoman korkean matkakuumeen.
Huonoksi esimerkiksi maabrändikampanjasta Mateus otti oman maansa, Portugalin, toteuttaman tuotoksen. Tämä kampanja perustui 100% tunnetuille henkilöille ja... siinäpä se? Hieno video on jäänyt tekemättä, bannerit ovat täynnä tunnettujen portugalilaisten photoshopattuja kasvoja ja niiden vieressä markkinointitekstejä, jotka tuntuvat jotenki naurettavan irallisilta asiayhteyteen.
Huonoksi esimerkiksi maabrändikampanjasta Mateus otti oman maansa, Portugalin, toteuttaman tuotoksen. Tämä kampanja perustui 100% tunnetuille henkilöille ja... siinäpä se? Hieno video on jäänyt tekemättä, bannerit ovat täynnä tunnettujen portugalilaisten photoshopattuja kasvoja ja niiden vieressä markkinointitekstejä, jotka tuntuvat jotenki naurettavan irallisilta asiayhteyteen.
Katso yksi versio tästä
En sanoisi Portugalin kampanjaakaan huonoksi, mutta kyllä Uusi-Seelanti vei tässä lajissa maaottelun kotiin täysin pistein. Mietityttääkin, mitä ulkoministeri Stubbin aloittama ja Jorma Ollilan vetämä maabrändityöryhmä meinaa Suomesta kertoa. Ja miten. Suoraa sanottuna, odotan lopputulosta hieman pelonsekaisin tuntein. Tunnetaanko Suomi tulevaisuudessa korpimaana jylhine maisemineen ja poroineen, jossa sattumalta keksittiin toimiva kannettavan kenkäpuhelimen konsepti? Vai mikä on tulevan kampanja punainen lanka?
Toivoisin hartaasti, että työryhmän raportti loisi täysin uuden näkökannan Suomeen, suomalaisiin ja suomalaisuuteen tavalla, jota ei tarvitsisi kotimaassaan hävetä ja ulkomailla se otettaisiin mahdollisesti aidollakin kiinnostuksella vastaan. Toteutuuko haaveuneni, sen aika näyttää.
Toivoisin hartaasti, että työryhmän raportti loisi täysin uuden näkökannan Suomeen, suomalaisiin ja suomalaisuuteen tavalla, jota ei tarvitsisi kotimaassaan hävetä ja ulkomailla se otettaisiin mahdollisesti aidollakin kiinnostuksella vastaan. Toteutuuko haaveuneni, sen aika näyttää.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
