Markkinointimix 2.0

IvanaHelsingin esiintyminen New Yorkin muotiviikoilla ja Ivana Trumpin oikeusjuttu-uhkaus nimiplagiaatiosta sattuivat kätevästi samalle viikolle. En tiedä ja Googlekaan ei kertonut, oliko taustalla lopulta erittäin toimiva pr-toimiston päähänpisto vai mikä, mutta mainiolta sattumalta kuulostaa. Samoin kuin Minna Parikan uudet juurijulkistetut popot, joissa sattumalta komeili kolme raitaa, joihin Adidas -niminen rätti- ja jalkinekorporaatio kiinnitti huomiota. Yksi kenkämalli pois markkinoilta, mutta mittaamattomasti ilmaista palstatilaa.

Neljä P:tä ovat historiaa. Erottuva markkinointi vaatii rajumpia elementtejä. Vanhat peruspilarit pitäisi kieltää lailla; tylsyttävät ja turruttavat niin tekijät kuin asiakkaankin. Mikä siis herättää ihmisten ja median huomion sekä raivaa puskutraktorin lailla ilmaista palstatilaa? Mehevä ja likainen oikeuskanne. Nyt ei puhuta McDonald'sin piilolihottamisesta tai kissojen kuivaamisesta mikroaaltouunissa -tyyppisistä kanteista, joissa tyhmänä pidetään niin ihmistä kuin järjestelmää. Nyt puhutaan detaljeista, jotka kuitenkin valtaavat palstatilaa aina keltaisesta lehdistöstä Suomen kuvalehteen, koska niissä on mukana lakipykälät.

Aina kun uhkaillaan lailla, on median kiinnostus taattu. Ei tietenkään kannatta ottaa mallia kiinalaisesta maidonjatkamisesta tai Lokapoikien jätteenkäsittelystä. Niillä pääsee nopeasti konkurssin ja liiketoimintakiellon lisäksi leivättömän pöydän ääreen. Mutta vähäpätöiset tekijänoikeuskiistat tai plagiointiepäilyt, joista tietää jo valmiiksi, etteivät ne tule koskaan tuomarien päätettäviksi, kannattaa ehdottomasti tuoda julkisuuteen.

Ajan hermolla

Törmäsin nettilehtiä selatessa hauskaan vanhaan printtimainoskokoelmaan. Kyllä mainosmiehet (tässä yhteydessä tuo seksistinen ilmaisu sallittanee) ovat aina olleet ajan hermolla, tosin nykymaailmassa monelle nämä Hesarin etusivulla aiheuttaisivat hermoromahduksen.

Linkki owni.eu:n mainoskokoelmaan tästä!

Yksityistämisen mahdollisuudet

Yksityistäminen ja ulkoistaminen ovat kapitalistia peikkoja, joilla pelotellaan aika ajoin niin julkisella kuin yksityisellä sektorillakin. Usein aiheesta, usein myös aiheetta.

Helsingin kaupunki on valjastanut tuon peikon omaan käyttöönsä menestykseekkäästi. Kyse on Rautatientorin jääpuistosta, jota taas kovaa vauhtia kyhätään pystyyn. Tämä maailmalta tuttu konsepti, jossa kaupungin keskustaan lykätään pehmeitä arvoja korostava romanttinen kohtauspaikka ja turistikatiska, tässä tapauksessa siis luistinrata. Vaikka alue on Helsingin kaupungin ja osasyyllisenä voi pitää liikuntavirastoa, on projekti kuitenkin pystytetty ja ylläpidetty pitkälti yksityisillä varoilla.

Image Match -nimeä kantava kioski on erikoistunut sponsorointiin ja markkinointiviestintään. Heidän avullaan Helsingin kaupunki on voinut omat kustannuksena minimoimalla toteuttaa jääpuisto -projektin. Jääpuistolla on useita yhteistyökumppaneita ja lisäksi sitä vuokrataan yritysten kampanjoita varten. Yksityisillä varoilla mahdollistetaan siis ensinnäkin koko komeuden pystyttämisen lisäksi kohtuullisen hintaiset käyttökustannukset kuluttajille. Ja veronmaksajien rahoja ei haaskata nimeksikään.

Viimeisin edellä mainittujen tahojen yhteistyöprojekti on lumilautapuisto Itä-Helsinkiläiseen Kivikon urheilupuistoon. Mäki on pieni, joten mutkamäen riemut jäävät melko olemattomiksi. Siksi lumipuisto on suunnattu pääasiassa temppuilijoille. Suunnitelmat ovat mahtipontiset: on bokseja, reilejä, half pipe, dj-koppi ja lihan liikuttamiseen hiihtohissi. Kustannusarvio reippaat 150k €, josta hissin osuuskin jo 35k €. Silti käyttäjälle päivälippu tulee maksamaan 10€ (huomaa, ei k:ta tässä välissä!). Tavallisessa hiihtokeskuksessa 10€ riittää hädintuskin kaakaokupilliseen.

Helsingin kaupunki ja Image Match Oy ovat siis yhteistyöllään luoneet konseptin, joka minimoi rasitukset veronmaksajille, mutteivät myöskään aseettomasti ryöstä palvelujen käyttäjiä. Laissez-faire.

Enemmän kuin hypeä?

Tämänaamuisessa Markkinointi & mainonta – verkkojulkaisussa kerrottiin tutkimuksesta, jossa vertailtiin teknologiayritysten näkyvyyttä yksittäisen uutisen pääaiheena. Kärkipaikalla komeili Apple reilun 15 % osuudella, toisena Google reippaalla 11 % ja goljatti Microsoft rämpi pohjalla vain 3 % osuudella. Nokiasta ei puhuttu halaistua sanaa.

Nyt kun Applesta jankuttaminen on jatkunut jo useamman vuoden, voitaisiinko myöntää, ettei kyse ole pelkästä hetkellisestä hypestä? Applen eduiksi voidaan luetella onnistuneet tuotelanseeraukset, laitteiden hyvä ulkonäkö ja helppo käytettävyys sekä mainiot oheispalvelut. Lisäksi yleinen irrationaalinen hinku Apple-tuotteisiin sekä sopivan selektiivinen jakelu pitävät kuluttajien mielenkiinnon vireänä.

The New York Times kirjoitti Nokian suunnitelleen kosketusnäyttöistä internetkapulaa jo 2004, jolloin iPhone oli vain pilke Jobsin silmäkulmassa. Mitä tapahtui? Nokian johto pelkäsi luurista tulevan ylihintainen floppi ja kehitystyö suljettiin arkkupakastimeen. Apple otti pari vuotta myöhemmin riskin ja nousi hujauksessa merkittäväksi älypuhelinpuulaakiksi.

Applen voisi kärjistäen sanoa tehneen kaiken oikein, markkinoinnista teknologiakehitykseen. Mustamaalausyritykset iPhone 4 julkaisun alla näyttivät hetkellisesti naarmuttavan kiiltokuvaimagoa, mutta yhtäkkiä kaikki paha unohtui, kun kuluttajat päästettiin jonottamaan uusia puhelimia. Pakko tätä menoa on Nokialandialaisena tarkastella kateudensekaisen ihailun vallassa.

Se nyt vaan on tyhmää maksaa, liikaa!

Onko koskaan käynyt niin, että olet innostuksissasi ostanut tuotteen ja nähnyt sen naapurikaupassa puoleen rahaan? Ketuttiko? Varmasti! Sama sudenkuoppa odottaa monia aloittelevia verkkomarkkinoijia.

Googlen AdWords ja Facebook ovat kaksi kuumaa ja eniten joka tuutista tuppautuvaa verkkomarkkinoinnin väylää. Mitkä ovat näiden kahden ilmiön edut? Tarkkaan rajattavissa olevat hakusanat ja demografiset tekijät, massamarkkinointia siedettävämmät kulut sekä helposti toteutettavissa oleva kampanja. Kuulostaa vähän liiankin hyvältä? Ehkä, mutta totta se on.

Taannoin, kun yrityksemme verkkokauppa päästettiin ilmoille, alkoi puhelin ja sähköposti ruuhkautumaan erinäisistä webmarkkinointilafkojen kaupparatsuista. Oli Facebookkia, Googlea ja niiden yhdistelmää, vaihtoehtoja riitti. Tosin yksi asia niitä yhdisti: he pitivät juuri verkkokaupan avannutta keltanokkaa niin kädettömänä, että kehtasivat kertoa 2:lla tai 3:lla samat hinnat, jotka FB tai Google kertoivat omilla sivuillaan, jos kampanjan tekisi itse.

Totta kai palvelusta kannattaa ja pitääkin maksaa, mutta mitään konkreettista hyötyä ei näiden kiskojen avusta tuntunut olevan. Kampanjan graafiseen toteutukseen on alustan puolesta niin tarkat normit, että sen osaisi tehdä Pihtiputaan mummokin. Teksteissä osaava copy voisi olla paikallaan, tosin kukaan ei tätä palvelua tarjouksessaan esitellyt. Palvelun tai tuotteiden hakusanat sekä mainosteksti olivat asiakkaan omissa hyppysissä. Mistä heille siis olisi pitänyt maksaa?

Mainos 2.0

Loistava mainosidea ja YouTuben käytön taidonnäyte yhdistyvät Tipp-ex – firman kampanjassa. Tuo yliviivausteippien yleisnimi on kehittänyt vanhan tuotteet ympärille mainion kampanjan, jossa käyttäjä itse pääsee vaikuttamaan videoiden sisältöön.

Mainoskyhäelmän parissa viihtyy minuutteja (ehkä henkilökohtainen ennätys yhden mainoksen kimpussa?) ja se ei monimutkaisuudessaan jätä itse tuotetta tai sen käyttöä epäselväksi. Variaatioita on tarpeeksi monta, jotta tulee vaikutelma, että homma ei perustukkaan vain 2:een kolmannen persoonan verbiin. Ainoaksi kysymykseksi jää, käyttääkö joku oikeasti vielä Tipp-exiä?

Viihdy ja aivopeseydy Tästä!

Peruuta puhelinluettelosi

Metsä on vastannut yleisön huutoon, eli Fonectan vuosittaisen paperijätteen jakelun voi peruuttaa TÄSTÄ! Pientä helpotusta tuli jo aiemmin, kun Fonecta kaappasi Eniron, joten puhelinluettelojätetulva postilaatikkoon vähenee ensi vuonna ilman peruutustakin puoleen.

Huomioi, että peruutus tulee tehdä vuosittain, eli nyt peruutusilmoituksen tekeminen peruuttaa vain vuoden 2011 luettelot.

Loma-ahdistelua

Lähde pakettimatkalle heti tai päiväsi menevät hukkaan, etkä ehdi tehdä mitään ennen kuin kuolet.

Tämä viesti on uusimmassa Finnmatkojen mainoksessa, jossa charmantti herrasmies tallustelee bungalowistaan uima-altaalle keikistelemään samalla, kun Dressmann-miesääni kertoo elämän rajallisuudesta.

Kertaus pätkän sisällöstä: Yhteensä kuulemma eletään 29 000 päivää. Töitä niistä tehdään 9000, nukutaan 10 000, autossa matkustetaan satoja päiviä, läppärin sekä television ääressä vietetään yhteensä tuhansia päiviä. Siinähän se sitten on, voidaan tämän jälkeen rauhassa vaipua unohduksiin.

Mikähän on kyseisen pätkän perimmäinen idea? Onko se suorittaja-mainostoimistotiimin näkemys deadlinen painaessa siitä, miten elämä pitää hoitaa alta pois kuleksimasta?

Päivien ei kuulemma saa antaa vain lipua ohitse, vaan onko aina suoritetta, tehtävä tai tuotettava? Ei ole. Eräs kaverini tokaisi muutama päivä sitten hyvin aikakäsityksistä puhuttaessa: eihän elämässä ole kuin aikaa.

Finnmatkoille onnittelut, olette tuottaneet ehkä ahdistavimman mainoksen pitkiin aikoihin. Itse ajattelin ainakin laiskotella ja antaa päivien lipua ohitse mahdollisimman vähällä tuotteliaisuudella aina, kun se on mahdollista. Rentouttavaa lomaa teillekin, muistakaa tosin suorittaa.

Sarasvuo vs. Media: 6-0

Eilinen netti-Hesari ja tämän aamun iltapäiväroskalööpit toivat väkisin hymyn huulille. Jari Sarasvuo on oman alansa nero. En nyt lähtisi rinnastamaan todellisuudessa hulluuden ja nerouden rajalla sompaileviin suurmiehiin, mutta ainakin hän vie suomalaista mediaa kuin litran mittaa.

Miksi näin? No, kaverista ei ole aikoihin kuulunut kummempia, joitain yksityiselämän juoruja häistä jonkun väkisinhiihtäjän kanssa, siinäpä se. Liiketoimintayritykselläkin taitaa olla hieman laskusuhdannetta ja siltä alalta ei ole aikoihin saatu kasaan päräyttävää lööppimateriaalia.

Paitsi nyt. Eilen netti-Hesarin uutisessa Sarasvuo kertoo tietävänsä ex-pääministeri Vanhasen eron oikean syyn. Taisi olla luetuin sivuston uutinen koko päivänä. Kaikkia kiinnostaa ja innokkaimmat näkisivät mielellään Masaa vedeltävän kölin ali, vaikka useampaankin otteeseen. Ja tuhansia mediaosumia Jarille.

Tämän aamun Iltislööppi huusi Sarasvuon vieneen kaksitoistavuotiaalta tupakat ja opettaneen vieraalle lapselle käytöstapoja. Puolilaiton ja eettisesti sekä kasvatuksellisesti arveluttava teko puhuttaa nyt jokaista nettipalstaa ja kahviautomaatin ympäristöä. Arvatkaapa montako media osumaa? Monta!

Miksi Jari taas tahtoo niin kovasti esille, jopa hieman arveluttavilla teoilla? Kappas, hän onkin markkinoimassa kirjaa! Aamulehden entisen päätoimittajan Matti Apusen juhlakirja nimeltään Käännös oikeaan on tulossa kauppoihin, ja molemmat ”uutiset” löytyvät kirjasta Sarasvuon kirjoittamina tarinoina. Hanki toki omasi!

Mahtavaa median hyväksikäyttöä ja ilmaista markkinointia. Monenko kymmenen- tai sadantuhannen euron edestä Sarasvuo sai medianäkyvyyttä itselleen ja markkinoimalleen kirjalle?

Sosiaalisen median uhat

Tässä yksi hyvä syy siihen, miksei naamakirjoissa ja kvaakuttimissa kannata huudella ihan kaikkia tietojaan ja tekemisiään.

Please rob me.com - Listing all those empty homes out there!

http://pleaserobme.com/

Kun koosta tulee ongelma

Tilasimme syksyllä yrityksellemme työkalut Delliltä ja saimme kaupanpäälle Vista -käyttöjärjestelmän vaivoiksemme. Positiivinen yllätys tosin oli, että saisimme päivittää naurettavalla parinkymmenen euron hinnalla Vistan uuteen Windows 7:aan, kunhan se vain ilmestyisi. Kävinpä samoin tein rekisteröitymässä Dellin/Windowsin sivuille, josta sitten minulle tuo uusi ohjelmisto lähetettäisiin, kunhan Gates ehtisi niitä tarpeeksi nyrkkipajassaan poltella.

Tämä kaikki tapahtui siis syksyllä armonvuonna 2009. Nyt on tammikuu 2010. Arvatkaapa millä ohjelmistolla aiheutan itselleni edelleen vatsahaavaa ja harvennan hiuksia? Kyllä, Vistalla.

Aloitin siis selvitystyön, missä avaimeni parempaan työelämään viipyivät. Soitin ensin Dellille, siellä oltiin pahoillaan ja ihmeteltiin tilannetta. Lisäksi todettiin, että se ei itse asiassa ole Dellin juttu, vaan Microsoftin pitäisi hoitaa ne. Loogista, heidän ohjelmansahan se oli.

Sitten otin yhteyden Microsoftiin. Noin 10 minuutin automaattipuhelinmatrixissa seikkailun jälkeen tavoitin oikean ihmisen. Hän sanoi, että harmi ja totesi ettei tämä ole Microsoftin asia. Luultavimmin kuulemma joku ”kolmas osapuoli” hoitaa näitä Dellin ja Microsoftin välillä. Hmm? Kukas se on? Neuvottiin kääntymään Dellin puoleen.

Ystävällisesti soittelin jälleen Dellin tädeille ja taas oltiin kummissaan. Sitten tuli edistystä: ID-tagini näkyi Microsoftin järjestelmissä ja että olin tosiaan yrittänyt tilata tuon uuden ohjelmiston. (Luojan kiitos, olinkin jo alkanut epäillä mielenterveyttäni!) Tämä siis näkyi Dellin kautta Microsoftin järjestelmistä, muttei suoraan Microsoftilta heidän omista järjestelmistään?

Todettiin, että virhe oli tapahtunut: tuote on tilattu, muttei se ole mennyt eteenpäin. Voi voi . Tehdään uusi tilaus, paitsi että verkosta se ei onnistu koska Microsoftin järjestelmän mukaan se on jo tilattu ja Dellin kautta sitä ei voitu minulle tilata. Mitäs sitten? Jatkuu seuraavassa numerossa!

Olenko ainoa, joka asioi mielummin pienen organisaation kanssa? Ihan arkipäiväiset jutut, kuten ihmisten tavoittaminen ja oikeille ihmisille asioiden vienti on yleisesti pienissä organisaatioissa valovuoden verran yksinkertaisempaa. Kilpailuetuhaaste suurille organisaatioille: pystyisittekö yksinkertaistamaan tiedonkulkua niin, ettei maksavan asiakkaan tarvitsisi turhautua joka yhteydenotolla?