Muistatteko kun Nelonen alkoi esittää Lost – sarjaa? Hypetys sen ympärillä saavutti infernaalisen tason ja kaikkein upeinta tässä kaikessa oli se, että sarjan ensimmäinen kausi olikin varsin koukuttava ja kutkuttava. Voisi jopa sanoa, että parempi kuin ennakkokohussa annettiin olettaa. Harvinaisuus siis.
Mitenkäs sitten toinen kausi, saatikka kolmas. Sarja sukelsi kuin lyijytäytteinen kumiankka ja moni ensimmäiseen kauteen pahasti koukuttunut katsoja mietti, miksi tuhlaan tähän aikaani? Itse lopetin katsomisen kolmannen kauden alkupuolella.
Miten Virtanen tähän liittyy? Ajatus nk. Lost – efektistä hiipi vaarallisesti mieleen nähdessäni DNA:n Virtanen bändillä varustetusta mainoksesta luultavasti sadannen muunnoksen. Aluksi pidin kampanjaa nerokkaana ja siihen yhdistetty oheismateriaali aidon keikkabussin ja bändipaitojen muodossa teki kampanjasta väkisinkin jotenkin fanitettavan. Hyvän mainosvideon lisäksi bändin kipale kuulosti hyvältä.
Tosin noin puolisen vuotta kampanjan lanseerauksesta kappalekin on alkanut tökkimään. Samojen teemojen ympärillä pyörivät printti- ja tv – mainokset ovat uutuudenviehätyksen jälkeen ruvenneet pikemminkin ärsyttämään. Edes aina yhtä viihdyttävä Andy ei enää onnistu pelastamaan ylipitkäksi venähtänyttä kampanjaa.
Olisiko Virtanen bändi aika vetää telakalle ja tunnustaa, ettei mainosbändin ura voi kestää yhtä pitkään kuin Sinatran? Lostin täydellinen koukku kesti kauden. Virtasen pari kuukautta. Tulisiko mainostajien ottaa oppia huippu-urheilijoista, jotka usein pyrkivät lopettamaan huipulta? Tällöin ihmiset muistaisivat vain hyvät asiat ja pienoinen kaipuu hyvää juttua kohtaan auttaisi klassikoksi muodostumisessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti