Muistatteko kun Nelonen alkoi esittää Lost – sarjaa? Hypetys sen ympärillä saavutti infernaalisen tason ja kaikkein upeinta tässä kaikessa oli se, että sarjan ensimmäinen kausi olikin varsin koukuttava ja kutkuttava. Voisi jopa sanoa, että parempi kuin ennakkokohussa annettiin olettaa. Harvinaisuus siis.
Mitenkäs sitten toinen kausi, saatikka kolmas. Sarja sukelsi kuin lyijytäytteinen kumiankka ja moni ensimmäiseen kauteen pahasti koukuttunut katsoja mietti, miksi tuhlaan tähän aikaani? Itse lopetin katsomisen kolmannen kauden alkupuolella.
Miten Virtanen tähän liittyy? Ajatus nk. Lost – efektistä hiipi vaarallisesti mieleen nähdessäni DNA:n Virtanen bändillä varustetusta mainoksesta luultavasti sadannen muunnoksen. Aluksi pidin kampanjaa nerokkaana ja siihen yhdistetty oheismateriaali aidon keikkabussin ja bändipaitojen muodossa teki kampanjasta väkisinkin jotenkin fanitettavan. Hyvän mainosvideon lisäksi bändin kipale kuulosti hyvältä.
Tosin noin puolisen vuotta kampanjan lanseerauksesta kappalekin on alkanut tökkimään. Samojen teemojen ympärillä pyörivät printti- ja tv – mainokset ovat uutuudenviehätyksen jälkeen ruvenneet pikemminkin ärsyttämään. Edes aina yhtä viihdyttävä Andy ei enää onnistu pelastamaan ylipitkäksi venähtänyttä kampanjaa.
Olisiko Virtanen bändi aika vetää telakalle ja tunnustaa, ettei mainosbändin ura voi kestää yhtä pitkään kuin Sinatran? Lostin täydellinen koukku kesti kauden. Virtasen pari kuukautta. Tulisiko mainostajien ottaa oppia huippu-urheilijoista, jotka usein pyrkivät lopettamaan huipulta? Tällöin ihmiset muistaisivat vain hyvät asiat ja pienoinen kaipuu hyvää juttua kohtaan auttaisi klassikoksi muodostumisessa.
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
maanantai 14. joulukuuta 2009
Saako myyjän puolesta tuntea myötähäpeää?
Menestyvän myyjän perusominaisuuksiin kuuluu asiaansa uskominen, myi sitten vettä kaivoon tai hiekkaa Saharaan. Mutta uskokaan ei riitä, jos myytävä tuote on yksinkertaisesti onneton.
Jonkin aikaa sitten minulle soitti myyjä ja tarjosi loistavaa palvelua: mullistava palvelu näyttäisi yrityksemme kaikkien tavallisten ihmisten autonavigaattoreissa ja ohjaisi kaikki eksyneet meille tuhlaamaan rahansa. Mainiota. Ja kaikki tämä alle 200€ plus Alv.
Mutta mikä oli tuotteen ongelma?
Ensinnäkin, sen että eksynyt asiakkaamme saisi paikkatiedot navigaattoriinsa, hänen piti vain mennä kyseisen lafkan verkkosivuille, liittää navigaattori USB-piuhalla tietokoneeseensa ja ladata tämä markkinointiviestejä sisältävä päivitys navigaattoriinsa.
Helppoa kuin hengittäminen. Paitsi että kenellä on aikaa tai viitsimystä tehdä tätä? Ainakaan säännöllisesti niin, että joka viikko päivittyisi kivasti jokainen Suomen nakkikioski omaan reittioppaaseen.
Lisäksi, yrityksemme sijaitsee Helsingin keskustassa kivijalkatoimitiloissa, joihin muutoinkin yksityisauton kanssa vaatii gandhimaisia hermoja päästä lähelle. Loistavaa, siis lähes täydellinen palvelu meille.
En kuitenkaan tyrmää yritteliästä myyjää vielä täysin, vaan kysyn kuinka moni kuluttaja tämän palvelun on tähän mennessä ladannut TomTomiinsa. Hän ei tiedä. Tietääkö hän minkä alan yritys olemme ja missä sijaitsemme? Ei, nimen tiesi. Tosin lausui senkin väärin.
Tämän episodin jälkeen tunsin myötähäpeää myyjän puolesta, enkä tiedä oliko se oikeutettua, hänhän teki vain työtään?
Ps. Hyvä kirjoitus myynnistä ja tuotteeseensa uskomisesta Jari Parantaisen Pölli tästä –blogissa!
Jonkin aikaa sitten minulle soitti myyjä ja tarjosi loistavaa palvelua: mullistava palvelu näyttäisi yrityksemme kaikkien tavallisten ihmisten autonavigaattoreissa ja ohjaisi kaikki eksyneet meille tuhlaamaan rahansa. Mainiota. Ja kaikki tämä alle 200€ plus Alv.
Mutta mikä oli tuotteen ongelma?
Ensinnäkin, sen että eksynyt asiakkaamme saisi paikkatiedot navigaattoriinsa, hänen piti vain mennä kyseisen lafkan verkkosivuille, liittää navigaattori USB-piuhalla tietokoneeseensa ja ladata tämä markkinointiviestejä sisältävä päivitys navigaattoriinsa.
Helppoa kuin hengittäminen. Paitsi että kenellä on aikaa tai viitsimystä tehdä tätä? Ainakaan säännöllisesti niin, että joka viikko päivittyisi kivasti jokainen Suomen nakkikioski omaan reittioppaaseen.
Lisäksi, yrityksemme sijaitsee Helsingin keskustassa kivijalkatoimitiloissa, joihin muutoinkin yksityisauton kanssa vaatii gandhimaisia hermoja päästä lähelle. Loistavaa, siis lähes täydellinen palvelu meille.
En kuitenkaan tyrmää yritteliästä myyjää vielä täysin, vaan kysyn kuinka moni kuluttaja tämän palvelun on tähän mennessä ladannut TomTomiinsa. Hän ei tiedä. Tietääkö hän minkä alan yritys olemme ja missä sijaitsemme? Ei, nimen tiesi. Tosin lausui senkin väärin.
Tämän episodin jälkeen tunsin myötähäpeää myyjän puolesta, enkä tiedä oliko se oikeutettua, hänhän teki vain työtään?
Ps. Hyvä kirjoitus myynnistä ja tuotteeseensa uskomisesta Jari Parantaisen Pölli tästä –blogissa!
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Erottautumista ja etua vertailulla
Vihdoinkin näin jotain, mitä olin jo kauan odottanut Suomen mainostelevisioihin: kunnolla provokatiivisen vertailevan mainoksen!
Kukapa muu kuin Verkkokauppa.com oli tämänkin takana: Canonin digijärkkärin mainos, jossa ensimmäisenä Expertin hinta ja pienellä viiveellä Verkkokauppa.comin hinta, joissa muistaakseni eroa yli 100€. Mainoksen perusideana oli kysymys; "ryöstetäänkö sinuakin kodinelektroniikkakaupassa?"
Tämä veto tuli vain muutamaa kuukautta sen jälkeen, kun uutisoitiin yhdysvaltalaisesta Calvin Goszista, joka kauppasi eBayssa nimeään 5000$:lla. Tämän huutokaupan perusteella kaverin etunimi tulee olemaan Verkkokauppa ja sukunimi kaiketi vielä Gosz, tai .Com, tiedä häntä. Verkkokauppa.comilta loistava julkisuuskikka ja hyviä mediaosumia loppupeleissä mitättömällä panostuksella.
Verkkokaupan oppikirjamainen vertaileva televisiomainos oli ilahduttava pelinavaus. Tämän lajityypin mainokset ovat olleet sallittuja ainakin vuodesta 1997, jolloin EU ohjasi direktiivillään jäsenmaiden lainsäädäntöä koskien markkinointiviestintää. Siltikin, tätä yleisesti mm. Yhdysvalloissa käytettävää mainonnan muotoa en ole Suomessa näin konkreettisesti nähnyt. Tulee väkisinkin mieleen tuo aiemmin SATSin kohdalla mainittu pelinavaus: kun tekee jotain ensimmäisenä mieleenjäävästi, ovat muut väkisinkin vain seuraajia.
Ps. Mainio esimerkki vertailevasta mainoksesta tästä!
Kukapa muu kuin Verkkokauppa.com oli tämänkin takana: Canonin digijärkkärin mainos, jossa ensimmäisenä Expertin hinta ja pienellä viiveellä Verkkokauppa.comin hinta, joissa muistaakseni eroa yli 100€. Mainoksen perusideana oli kysymys; "ryöstetäänkö sinuakin kodinelektroniikkakaupassa?"
Tämä veto tuli vain muutamaa kuukautta sen jälkeen, kun uutisoitiin yhdysvaltalaisesta Calvin Goszista, joka kauppasi eBayssa nimeään 5000$:lla. Tämän huutokaupan perusteella kaverin etunimi tulee olemaan Verkkokauppa ja sukunimi kaiketi vielä Gosz, tai .Com, tiedä häntä. Verkkokauppa.comilta loistava julkisuuskikka ja hyviä mediaosumia loppupeleissä mitättömällä panostuksella.
Verkkokaupan oppikirjamainen vertaileva televisiomainos oli ilahduttava pelinavaus. Tämän lajityypin mainokset ovat olleet sallittuja ainakin vuodesta 1997, jolloin EU ohjasi direktiivillään jäsenmaiden lainsäädäntöä koskien markkinointiviestintää. Siltikin, tätä yleisesti mm. Yhdysvalloissa käytettävää mainonnan muotoa en ole Suomessa näin konkreettisesti nähnyt. Tulee väkisinkin mieleen tuo aiemmin SATSin kohdalla mainittu pelinavaus: kun tekee jotain ensimmäisenä mieleenjäävästi, ovat muut väkisinkin vain seuraajia.
Ps. Mainio esimerkki vertailevasta mainoksesta tästä!
Tilaa:
Kommentit (Atom)
