Markkinointimix 2.0

IvanaHelsingin esiintyminen New Yorkin muotiviikoilla ja Ivana Trumpin oikeusjuttu-uhkaus nimiplagiaatiosta sattuivat kätevästi samalle viikolle. En tiedä ja Googlekaan ei kertonut, oliko taustalla lopulta erittäin toimiva pr-toimiston päähänpisto vai mikä, mutta mainiolta sattumalta kuulostaa. Samoin kuin Minna Parikan uudet juurijulkistetut popot, joissa sattumalta komeili kolme raitaa, joihin Adidas -niminen rätti- ja jalkinekorporaatio kiinnitti huomiota. Yksi kenkämalli pois markkinoilta, mutta mittaamattomasti ilmaista palstatilaa.

Neljä P:tä ovat historiaa. Erottuva markkinointi vaatii rajumpia elementtejä. Vanhat peruspilarit pitäisi kieltää lailla; tylsyttävät ja turruttavat niin tekijät kuin asiakkaankin. Mikä siis herättää ihmisten ja median huomion sekä raivaa puskutraktorin lailla ilmaista palstatilaa? Mehevä ja likainen oikeuskanne. Nyt ei puhuta McDonald'sin piilolihottamisesta tai kissojen kuivaamisesta mikroaaltouunissa -tyyppisistä kanteista, joissa tyhmänä pidetään niin ihmistä kuin järjestelmää. Nyt puhutaan detaljeista, jotka kuitenkin valtaavat palstatilaa aina keltaisesta lehdistöstä Suomen kuvalehteen, koska niissä on mukana lakipykälät.

Aina kun uhkaillaan lailla, on median kiinnostus taattu. Ei tietenkään kannatta ottaa mallia kiinalaisesta maidonjatkamisesta tai Lokapoikien jätteenkäsittelystä. Niillä pääsee nopeasti konkurssin ja liiketoimintakiellon lisäksi leivättömän pöydän ääreen. Mutta vähäpätöiset tekijänoikeuskiistat tai plagiointiepäilyt, joista tietää jo valmiiksi, etteivät ne tule koskaan tuomarien päätettäviksi, kannattaa ehdottomasti tuoda julkisuuteen.

Ajan hermolla

Törmäsin nettilehtiä selatessa hauskaan vanhaan printtimainoskokoelmaan. Kyllä mainosmiehet (tässä yhteydessä tuo seksistinen ilmaisu sallittanee) ovat aina olleet ajan hermolla, tosin nykymaailmassa monelle nämä Hesarin etusivulla aiheuttaisivat hermoromahduksen.

Linkki owni.eu:n mainoskokoelmaan tästä!

Yksityistämisen mahdollisuudet

Yksityistäminen ja ulkoistaminen ovat kapitalistia peikkoja, joilla pelotellaan aika ajoin niin julkisella kuin yksityisellä sektorillakin. Usein aiheesta, usein myös aiheetta.

Helsingin kaupunki on valjastanut tuon peikon omaan käyttöönsä menestykseekkäästi. Kyse on Rautatientorin jääpuistosta, jota taas kovaa vauhtia kyhätään pystyyn. Tämä maailmalta tuttu konsepti, jossa kaupungin keskustaan lykätään pehmeitä arvoja korostava romanttinen kohtauspaikka ja turistikatiska, tässä tapauksessa siis luistinrata. Vaikka alue on Helsingin kaupungin ja osasyyllisenä voi pitää liikuntavirastoa, on projekti kuitenkin pystytetty ja ylläpidetty pitkälti yksityisillä varoilla.

Image Match -nimeä kantava kioski on erikoistunut sponsorointiin ja markkinointiviestintään. Heidän avullaan Helsingin kaupunki on voinut omat kustannuksena minimoimalla toteuttaa jääpuisto -projektin. Jääpuistolla on useita yhteistyökumppaneita ja lisäksi sitä vuokrataan yritysten kampanjoita varten. Yksityisillä varoilla mahdollistetaan siis ensinnäkin koko komeuden pystyttämisen lisäksi kohtuullisen hintaiset käyttökustannukset kuluttajille. Ja veronmaksajien rahoja ei haaskata nimeksikään.

Viimeisin edellä mainittujen tahojen yhteistyöprojekti on lumilautapuisto Itä-Helsinkiläiseen Kivikon urheilupuistoon. Mäki on pieni, joten mutkamäen riemut jäävät melko olemattomiksi. Siksi lumipuisto on suunnattu pääasiassa temppuilijoille. Suunnitelmat ovat mahtipontiset: on bokseja, reilejä, half pipe, dj-koppi ja lihan liikuttamiseen hiihtohissi. Kustannusarvio reippaat 150k €, josta hissin osuuskin jo 35k €. Silti käyttäjälle päivälippu tulee maksamaan 10€ (huomaa, ei k:ta tässä välissä!). Tavallisessa hiihtokeskuksessa 10€ riittää hädintuskin kaakaokupilliseen.

Helsingin kaupunki ja Image Match Oy ovat siis yhteistyöllään luoneet konseptin, joka minimoi rasitukset veronmaksajille, mutteivät myöskään aseettomasti ryöstä palvelujen käyttäjiä. Laissez-faire.