maanantai 14. joulukuuta 2009

Saako myyjän puolesta tuntea myötähäpeää?

Menestyvän myyjän perusominaisuuksiin kuuluu asiaansa uskominen, myi sitten vettä kaivoon tai hiekkaa Saharaan. Mutta uskokaan ei riitä, jos myytävä tuote on yksinkertaisesti onneton.

Jonkin aikaa sitten minulle soitti myyjä ja tarjosi loistavaa palvelua: mullistava palvelu näyttäisi yrityksemme kaikkien tavallisten ihmisten autonavigaattoreissa ja ohjaisi kaikki eksyneet meille tuhlaamaan rahansa. Mainiota. Ja kaikki tämä alle 200€ plus Alv.

Mutta mikä oli tuotteen ongelma?

Ensinnäkin, sen että eksynyt asiakkaamme saisi paikkatiedot navigaattoriinsa, hänen piti vain mennä kyseisen lafkan verkkosivuille, liittää navigaattori USB-piuhalla tietokoneeseensa ja ladata tämä markkinointiviestejä sisältävä päivitys navigaattoriinsa.

Helppoa kuin hengittäminen. Paitsi että kenellä on aikaa tai viitsimystä tehdä tätä? Ainakaan säännöllisesti niin, että joka viikko päivittyisi kivasti jokainen Suomen nakkikioski omaan reittioppaaseen.

Lisäksi, yrityksemme sijaitsee Helsingin keskustassa kivijalkatoimitiloissa, joihin muutoinkin yksityisauton kanssa vaatii gandhimaisia hermoja päästä lähelle. Loistavaa, siis lähes täydellinen palvelu meille.

En kuitenkaan tyrmää yritteliästä myyjää vielä täysin, vaan kysyn kuinka moni kuluttaja tämän palvelun on tähän mennessä ladannut TomTomiinsa. Hän ei tiedä. Tietääkö hän minkä alan yritys olemme ja missä sijaitsemme? Ei, nimen tiesi. Tosin lausui senkin väärin.

Tämän episodin jälkeen tunsin myötähäpeää myyjän puolesta, enkä tiedä oliko se oikeutettua, hänhän teki vain työtään?



Ps. Hyvä kirjoitus myynnistä ja tuotteeseensa uskomisesta Jari Parantaisen Pölli tästä –blogissa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti