Työhaastattelun haasteita, osa 1

Taloussanomat uutisoi eilen nettisivuillaan Applen työhaastatteluissa esiintyineistä oudoista haastattelukysymyksistä. Artikkelin läpi luettuani, en löydä juuri useita hakuprosesseja läpikäyneenä moisista kysymyksistä mitään erikoista, ehkä poissulkien Steve Jobsin aiemmin käyttämää "oletko neitsyt?" -kysymystä, joka mahdollisesti oli aiheellinen rekrytoitaessa vanhempiensa luona huoneisiinsa nelikymppisiksi asti linnoittautuneita nörttejä.

Perinteisessä haastattelutilanteessa lienee totuttu kertomaan työtaustasta, koulutuksesta, saavutuksista ja haasteista edellisissä työtehtävissä niin tarkasti ja pitkään, että sekä haastateltava että haastattelija ovat kyllästyskuoleman partaalla. Nykyään useissa prosesseissa trendinä tuntuu olevan luovuutta ja ajattelunrakennetta mittaavat, nk. brain teaser kysymykset.

Kävin kuukausi sitten Dublinissa Googlen rekrytoijien piinattavana, joka pääsi kyllä omaan luokkaansa haastatteluissa. Ennen kutsua Irlantiin prosessi sisälsi kolme puhelinhaastattelua ja raivokasta sähköpostirallia. Kysymysten helmiä olivat:

- Jos kello on kaksikymmentä vaille seitsemän, mitkä ovat asteluvut viisareiden väleillä?

- Kuinka monta pöytätennispalloa mahtuu Boeing 747 jumbojettiin?

Aika alkaa nyt, onnea haastatteluihin!

Markkinointimix 2.0

IvanaHelsingin esiintyminen New Yorkin muotiviikoilla ja Ivana Trumpin oikeusjuttu-uhkaus nimiplagiaatiosta sattuivat kätevästi samalle viikolle. En tiedä ja Googlekaan ei kertonut, oliko taustalla lopulta erittäin toimiva pr-toimiston päähänpisto vai mikä, mutta mainiolta sattumalta kuulostaa. Samoin kuin Minna Parikan uudet juurijulkistetut popot, joissa sattumalta komeili kolme raitaa, joihin Adidas -niminen rätti- ja jalkinekorporaatio kiinnitti huomiota. Yksi kenkämalli pois markkinoilta, mutta mittaamattomasti ilmaista palstatilaa.

Neljä P:tä ovat historiaa. Erottuva markkinointi vaatii rajumpia elementtejä. Vanhat peruspilarit pitäisi kieltää lailla; tylsyttävät ja turruttavat niin tekijät kuin asiakkaankin. Mikä siis herättää ihmisten ja median huomion sekä raivaa puskutraktorin lailla ilmaista palstatilaa? Mehevä ja likainen oikeuskanne. Nyt ei puhuta McDonald'sin piilolihottamisesta tai kissojen kuivaamisesta mikroaaltouunissa -tyyppisistä kanteista, joissa tyhmänä pidetään niin ihmistä kuin järjestelmää. Nyt puhutaan detaljeista, jotka kuitenkin valtaavat palstatilaa aina keltaisesta lehdistöstä Suomen kuvalehteen, koska niissä on mukana lakipykälät.

Aina kun uhkaillaan lailla, on median kiinnostus taattu. Ei tietenkään kannatta ottaa mallia kiinalaisesta maidonjatkamisesta tai Lokapoikien jätteenkäsittelystä. Niillä pääsee nopeasti konkurssin ja liiketoimintakiellon lisäksi leivättömän pöydän ääreen. Mutta vähäpätöiset tekijänoikeuskiistat tai plagiointiepäilyt, joista tietää jo valmiiksi, etteivät ne tule koskaan tuomarien päätettäviksi, kannattaa ehdottomasti tuoda julkisuuteen.

Ajan hermolla

Törmäsin nettilehtiä selatessa hauskaan vanhaan printtimainoskokoelmaan. Kyllä mainosmiehet (tässä yhteydessä tuo seksistinen ilmaisu sallittanee) ovat aina olleet ajan hermolla, tosin nykymaailmassa monelle nämä Hesarin etusivulla aiheuttaisivat hermoromahduksen.

Linkki owni.eu:n mainoskokoelmaan tästä!

Yksityistämisen mahdollisuudet

Yksityistäminen ja ulkoistaminen ovat kapitalistia peikkoja, joilla pelotellaan aika ajoin niin julkisella kuin yksityisellä sektorillakin. Usein aiheesta, usein myös aiheetta.

Helsingin kaupunki on valjastanut tuon peikon omaan käyttöönsä menestykseekkäästi. Kyse on Rautatientorin jääpuistosta, jota taas kovaa vauhtia kyhätään pystyyn. Tämä maailmalta tuttu konsepti, jossa kaupungin keskustaan lykätään pehmeitä arvoja korostava romanttinen kohtauspaikka ja turistikatiska, tässä tapauksessa siis luistinrata. Vaikka alue on Helsingin kaupungin ja osasyyllisenä voi pitää liikuntavirastoa, on projekti kuitenkin pystytetty ja ylläpidetty pitkälti yksityisillä varoilla.

Image Match -nimeä kantava kioski on erikoistunut sponsorointiin ja markkinointiviestintään. Heidän avullaan Helsingin kaupunki on voinut omat kustannuksena minimoimalla toteuttaa jääpuisto -projektin. Jääpuistolla on useita yhteistyökumppaneita ja lisäksi sitä vuokrataan yritysten kampanjoita varten. Yksityisillä varoilla mahdollistetaan siis ensinnäkin koko komeuden pystyttämisen lisäksi kohtuullisen hintaiset käyttökustannukset kuluttajille. Ja veronmaksajien rahoja ei haaskata nimeksikään.

Viimeisin edellä mainittujen tahojen yhteistyöprojekti on lumilautapuisto Itä-Helsinkiläiseen Kivikon urheilupuistoon. Mäki on pieni, joten mutkamäen riemut jäävät melko olemattomiksi. Siksi lumipuisto on suunnattu pääasiassa temppuilijoille. Suunnitelmat ovat mahtipontiset: on bokseja, reilejä, half pipe, dj-koppi ja lihan liikuttamiseen hiihtohissi. Kustannusarvio reippaat 150k €, josta hissin osuuskin jo 35k €. Silti käyttäjälle päivälippu tulee maksamaan 10€ (huomaa, ei k:ta tässä välissä!). Tavallisessa hiihtokeskuksessa 10€ riittää hädintuskin kaakaokupilliseen.

Helsingin kaupunki ja Image Match Oy ovat siis yhteistyöllään luoneet konseptin, joka minimoi rasitukset veronmaksajille, mutteivät myöskään aseettomasti ryöstä palvelujen käyttäjiä. Laissez-faire.

Enemmän kuin hypeä?

Tämänaamuisessa Markkinointi & mainonta – verkkojulkaisussa kerrottiin tutkimuksesta, jossa vertailtiin teknologiayritysten näkyvyyttä yksittäisen uutisen pääaiheena. Kärkipaikalla komeili Apple reilun 15 % osuudella, toisena Google reippaalla 11 % ja goljatti Microsoft rämpi pohjalla vain 3 % osuudella. Nokiasta ei puhuttu halaistua sanaa.

Nyt kun Applesta jankuttaminen on jatkunut jo useamman vuoden, voitaisiinko myöntää, ettei kyse ole pelkästä hetkellisestä hypestä? Applen eduiksi voidaan luetella onnistuneet tuotelanseeraukset, laitteiden hyvä ulkonäkö ja helppo käytettävyys sekä mainiot oheispalvelut. Lisäksi yleinen irrationaalinen hinku Apple-tuotteisiin sekä sopivan selektiivinen jakelu pitävät kuluttajien mielenkiinnon vireänä.

The New York Times kirjoitti Nokian suunnitelleen kosketusnäyttöistä internetkapulaa jo 2004, jolloin iPhone oli vain pilke Jobsin silmäkulmassa. Mitä tapahtui? Nokian johto pelkäsi luurista tulevan ylihintainen floppi ja kehitystyö suljettiin arkkupakastimeen. Apple otti pari vuotta myöhemmin riskin ja nousi hujauksessa merkittäväksi älypuhelinpuulaakiksi.

Applen voisi kärjistäen sanoa tehneen kaiken oikein, markkinoinnista teknologiakehitykseen. Mustamaalausyritykset iPhone 4 julkaisun alla näyttivät hetkellisesti naarmuttavan kiiltokuvaimagoa, mutta yhtäkkiä kaikki paha unohtui, kun kuluttajat päästettiin jonottamaan uusia puhelimia. Pakko tätä menoa on Nokialandialaisena tarkastella kateudensekaisen ihailun vallassa.

Se nyt vaan on tyhmää maksaa, liikaa!

Onko koskaan käynyt niin, että olet innostuksissasi ostanut tuotteen ja nähnyt sen naapurikaupassa puoleen rahaan? Ketuttiko? Varmasti! Sama sudenkuoppa odottaa monia aloittelevia verkkomarkkinoijia.

Googlen AdWords ja Facebook ovat kaksi kuumaa ja eniten joka tuutista tuppautuvaa verkkomarkkinoinnin väylää. Mitkä ovat näiden kahden ilmiön edut? Tarkkaan rajattavissa olevat hakusanat ja demografiset tekijät, massamarkkinointia siedettävämmät kulut sekä helposti toteutettavissa oleva kampanja. Kuulostaa vähän liiankin hyvältä? Ehkä, mutta totta se on.

Taannoin, kun yrityksemme verkkokauppa päästettiin ilmoille, alkoi puhelin ja sähköposti ruuhkautumaan erinäisistä webmarkkinointilafkojen kaupparatsuista. Oli Facebookkia, Googlea ja niiden yhdistelmää, vaihtoehtoja riitti. Tosin yksi asia niitä yhdisti: he pitivät juuri verkkokaupan avannutta keltanokkaa niin kädettömänä, että kehtasivat kertoa 2:lla tai 3:lla samat hinnat, jotka FB tai Google kertoivat omilla sivuillaan, jos kampanjan tekisi itse.

Totta kai palvelusta kannattaa ja pitääkin maksaa, mutta mitään konkreettista hyötyä ei näiden kiskojen avusta tuntunut olevan. Kampanjan graafiseen toteutukseen on alustan puolesta niin tarkat normit, että sen osaisi tehdä Pihtiputaan mummokin. Teksteissä osaava copy voisi olla paikallaan, tosin kukaan ei tätä palvelua tarjouksessaan esitellyt. Palvelun tai tuotteiden hakusanat sekä mainosteksti olivat asiakkaan omissa hyppysissä. Mistä heille siis olisi pitänyt maksaa?

Mainos 2.0

Loistava mainosidea ja YouTuben käytön taidonnäyte yhdistyvät Tipp-ex – firman kampanjassa. Tuo yliviivausteippien yleisnimi on kehittänyt vanhan tuotteet ympärille mainion kampanjan, jossa käyttäjä itse pääsee vaikuttamaan videoiden sisältöön.

Mainoskyhäelmän parissa viihtyy minuutteja (ehkä henkilökohtainen ennätys yhden mainoksen kimpussa?) ja se ei monimutkaisuudessaan jätä itse tuotetta tai sen käyttöä epäselväksi. Variaatioita on tarpeeksi monta, jotta tulee vaikutelma, että homma ei perustukkaan vain 2:een kolmannen persoonan verbiin. Ainoaksi kysymykseksi jää, käyttääkö joku oikeasti vielä Tipp-exiä?

Viihdy ja aivopeseydy Tästä!