IvanaHelsingin esiintyminen New Yorkin muotiviikoilla ja Ivana Trumpin oikeusjuttu-uhkaus nimiplagiaatiosta sattuivat kätevästi samalle viikolle. En tiedä ja Googlekaan ei kertonut, oliko taustalla lopulta erittäin toimiva pr-toimiston päähänpisto vai mikä, mutta mainiolta sattumalta kuulostaa. Samoin kuin Minna Parikan uudet juurijulkistetut popot, joissa sattumalta komeili kolme raitaa, joihin Adidas -niminen rätti- ja jalkinekorporaatio kiinnitti huomiota. Yksi kenkämalli pois markkinoilta, mutta mittaamattomasti ilmaista palstatilaa.
Neljä P:tä ovat historiaa. Erottuva markkinointi vaatii rajumpia elementtejä. Vanhat peruspilarit pitäisi kieltää lailla; tylsyttävät ja turruttavat niin tekijät kuin asiakkaankin. Mikä siis herättää ihmisten ja median huomion sekä raivaa puskutraktorin lailla ilmaista palstatilaa? Mehevä ja likainen oikeuskanne. Nyt ei puhuta McDonald'sin piilolihottamisesta tai kissojen kuivaamisesta mikroaaltouunissa -tyyppisistä kanteista, joissa tyhmänä pidetään niin ihmistä kuin järjestelmää. Nyt puhutaan detaljeista, jotka kuitenkin valtaavat palstatilaa aina keltaisesta lehdistöstä Suomen kuvalehteen, koska niissä on mukana lakipykälät.
Aina kun uhkaillaan lailla, on median kiinnostus taattu. Ei tietenkään kannatta ottaa mallia kiinalaisesta maidonjatkamisesta tai Lokapoikien jätteenkäsittelystä. Niillä pääsee nopeasti konkurssin ja liiketoimintakiellon lisäksi leivättömän pöydän ääreen. Mutta vähäpätöiset tekijänoikeuskiistat tai plagiointiepäilyt, joista tietää jo valmiiksi, etteivät ne tule koskaan tuomarien päätettäviksi, kannattaa ehdottomasti tuoda julkisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti