Eilinen kirjoitus loppui pariin kinkkisenpuoleiseen työhaastattelukysymykseen. Monelle matemaattisesti lahjakkaalle ensimmäinen oli varmasti helppoa kuin heinänteko. Allekirjoittaneelta kului tovi.
Vastaus kuitenkin irtosi pienen kellotaulun piirtelyn jälkeen, tässä ajatuskulkuni pikakelauksena: koko taulu eli ympyrä on 360 astetta, vartti näin ollen 90. Jos viisarit ovat 6 ja 8 välillä ovat asteet siis 60 ja 300. Pala kakkua ja tuskanhiki pois otsalta.
Toinen kysymys onkin sitten asia erikseen. Tässä haastattelija tuskin etsii pallon tarkkuudella oikeaa vastausta, tärkeintä on miten lähestyt mahdottomalta tuntuvaa ongelmaa ja miten esität ajatuksenkulun kohti sivistyneestä arvauksesta koostuvaa vastausta.
Näihin pahemman luokan aivonkiehauttajiin liittyen löytyy nopealla haulla useita nettisivuja ja kirjoja (esim. Anne Fisherin kirjoitus John Kadorin kirjasta), joissa kerrotaan esimerkkejä ja vinkkejä onnistuneista lähestymistavoista. Tuo pingispallot ja jumbojetti taitaa olla yksi legendaarisimmista "ööö, tota, joo" -reaktiota haettaessa. Tärkeintä taitanee kuitenkin lähestyä ongelmaa loogisesti ja rauhallisesti sekä esittää haastattelijalle mahdollisimman paljon tarkentavia kysymyksiä, josta selviää miten ongelmaa ratkot.
Suosittelen tutustumaan verkko- tai kirjallisuuslähteisiin ennen tärkeää haastattelua, koska ensireaktio kysymykseen ja päättelyn rakentuminen voivat ratkaista tulevan uran suunnan, tosin tällä kertaa se ei tuottanut tulosta ja työpaikkani ovessa ei lue Google.
Tai sitten asiaa voi lähestyä dippainsinöörimäisellä pieteetillä ja laskea faktat faktoina, kuten tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti